When you try your best, but you don't succeed...

Mun unettomuutta on kestäny nyt parisen viikkoa jo, hermot menee pikku hiljaa. Nukahdan vasta aamuvarhasella, not so nice. Eikä asiaa auta yhtää, vaikka heräisin mihin aikaan tahansa, nukahdan tosiaan vasta aamulla. Vituttaa.
Ja nyt tän viikon painonpudotukses on todellaki näkyny toi viime lauantain ryyppäämine. Paino on nyt vasta laskenu takas siihe mitä se viikko sit oli. Huoh. Pitkä matkahan mulla on vielä edessä, mä pystyn kyllä siihen. Kunhan vaan oppisin jättämään noi viinat ees hetkeks rauhaa. Kyl se taas viikonloppuna sit nähää, et millane tää mun itsehillintä on alkoholin - luontaisen viholliseni - kanssa. I just hope that I win...
Aloin myös tänään miettimään, että sitten kun oo ihan oikeesti laihduttanu niin paljon, että oon tyytyväinen... Niin, miten helvetissä mä pystyn palaamaan takas normaaliin syömiseen? Tänään tuli syötyä melko normisti ja ahdistuin aikalailla. Mä tiedän, että mä en siitä määrästä liho, mutta en myöskään laihdu. Ja tietty aloin liikkumaa ihan ku pakkomielteisesti. Eli loppuuks tää mun kalorien laskenta koskaan vai onks tää sellane asia, jonka kanssa mä tuun viettämään loppuelämäni?... Ehkä mä saan sen sit joskus selville, ehkä........

Ja tietty, Skins sai mut taas itkemään..... Gosh, I'm addicted...