On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.

Luen facebookista, miten kaikilla muilla on jo juhannus alkanu ja on niin mahtavaa että! No, ite oon yksin kotona kipeenä. Ja jouduin vieläpä lähtemään varta vasten tänää pois mun miesystävän kämpiltä, vaikka en ois halunnu tässä kunnossa mihkää suuntaa matkustaa. :( Sovittiin tämmösestä järjestelystä jo viime viikolla, ITE ehdotin. En sit uskaltanu tänää enää perua... Se ny meni kavereittensa kans ryyppää ja rellestää ja mua vituttaa ihan suunnattomasti, ettei mulla oo tälle päivälle mitään!!!!!!

Oisin vaan halunnu, et joku ois hoivannu ja pitäny kainalos, mut ei. Tää on aina tämmöstä ku sairastan.

Kesäfiilis

Ajattelin jatkaa mun laihdutus-urakkaa terveellisellä linjalla. Oon lisänny liikuntaa huomattavasti, nyt kun pidän tota uintiakin mahdollisena. Oon siitä outo, etten vaan pysty menemään uimahalliin, varmaan joku lapsuuden trauma tai jotain.. :D Mutta nyt ku on toi lätäkkö tossa parin kilsan päässä ja vesiki on jo älyttömän lämmintä, ni räpiköityä tulee melkein joka päivä. Bongasin myös hyvän urheilupuiston, jossa harrastamisen mahdollisuudet on ihan rajattomia ja siellä tulee kans käytyä muutaman kerran viikossa! Ja habaki on kasvanu, kiitos kesätöiden. ;)

Musta tuntuu, että tällä htkellä oon onnellisempi ku koskaan. Sen sijaan, että murehtisin ja masentelisin joka jutusta, oon alkanu löytää asioista hyvätki puolensa. En oo tuntenu tämmöstä vuosiin!