Kesäduuni on perseestä.

Maanantaina alko tosiaan työt tehtaalla ja jatkuu näillä näkymin elokuun puoleen väliin asti. Nyt jo paikat ihan paskana ja tätä tarttis taas jaksaa seuraavat kolme kuukautta! En siis oo ekaa kertaa kyseisessä paikassa duunissa, taitaa olla jo peräti viides kesä menossa. Mutta turha valittaa, kun kerran töitä riittä ja rahaa tulee.

Laihdutus sujuu kans paljon paremmin, ku ei työpäivän jälkee tartte pahemmi liikkua. Syömisetki sujuu paremmin, ku arkeen tuli taas jonkinnäköstä rutiinia. Miesystävä taasen ärsyttää jo pelkällä läsnäolollaan, eikä sille varmaan tuu hyvä mieli, ku oon ihan vittuuntunu ja välinpitämätön sitä kohtaan. En vaan voi sille mitään, jotenki oon työpäivän jälkeen aina vaan niin helvetin pahalla päällä, vaikka töissä onki mukavat työkaverit ja päivä olis ollu muutenki ihan jees....

Lisäks on alkanu taas ahdistaa ja masentaa, en tiä mikä mua taas vaivaa. Ehkä nää kesäilmat ja se fakta, että oon vielä aikamoinen pullukka!!! Epäonnistunut olo. Eikä mun päin helvettiä oleva unirytmi ainakaan auta asiaa.

"Voisit säki alottaa kuntokuurin..."

Oi kiitos rakkaani, kauniista sanoistas. Aattelin riittäväni tämmösenä, but oh well. Eli siis miesystävä sano ihan suoraan, että voisin alkaa vähä kinteyttämään itteeni ja kuntoilee ja syömää terveellisemmi ja blaa blaa blaa. Tuliki sit tosi kiva olo. Ei ahdista tai mitään.....
Ei täs sit mitään, otan siihe nyt hieman etäisyyttä, vaikka tiedän sen olevan ihan oikeessa. Aloin sit puhumaan sen kans tästä kuntokuurist ja muusta paskasta, ja puhuin siitä etten haluais laihdutuksen menevän liian pitkälle... Sit se vaa sano, ettei mun tarttis laihtua vaan voisin mukamas vaan kiinteyttää. Joopa joo. Luuleeks se nyt, että pystyisin olemaan rennosti sen seuras tai että haluaisin sen näkevän mut vähissä vaatteissa. Pelkästään saunominen sen kanssa noitten juttujen jälkeen oli sanoinkuvaamattoman ahdistavaa, ku yritin siinä itteeni parhaani mukaan peitellä. En voinu olla ajattelematta, että mitä se miettii ku se kattelee mun hyllyvää mahaa ja selluliittireisiä. Tällä viikolla en aio nähdä sitä, koska haluan tosiaan olla omissa oloissa jonkin aikaa ja keskittyä painon pudottamiseen. En vaan oo hyvä tämmösenä.

No mutta, sainpaha motivaatiota tähänki touhuun..................................

Tavoitteissa pysymistä.

Mä oon pysynyt mun asettamissa kaloritavoitteissa eli maksimimäärissä, SILLOIN kun en oo oleskellu miesystävän seurassa. Eilen se oli taas täällä mun luona ja syötiin jäätelöä! -.-' Mutta onneks se sit halus lähtee lenkille ja mehän mentiin. Eli ei oo NIIN  huono omatunto tosta herkuttelusta. Karkki- ja viinalakko on kestäny huiman viikon, wuhuhuu. Mut ainakaa en viikonloppuna repsahtanu, luoja sentää se oli lähellä!!! Toivon, että saisin elettyä ilman kyseisiä paheita kuukauden tai pari. Olisin niin tyytyväinen.
Noh, onneks en nyt tota poikkista nää ku vasta ens viikolla seuraavan kerran, joten vois tästä tää paino jopa vähän pudotakki. Jostain syystä mä kuitenkin koen ton lenkille lähtemisen kauheen vaikeena, en vaan ymmärrä miks. Käyn siellä, jos pääsen aikasin koulusta eli kun on vielä valoisaa. En ymmärrä, miks en vaan halua pimeeseen aikaan lähteä, vaikka on katuvalot sun muuta. Tänään on vaan mentävä!!!! Olis ihanaa saada motivaatio tota liikuntaa kohtaa takasin...

Vapaapäivä.

Se, että jostain syystä kaikki tän päivän tunnit on peruttu, ei saa mua yhtää paremmalle tuulelle. Puhuttiin viikonloppuna ton miesystävän kanssa siitä, että meiän pitäs ihan oikeesti alkaa liikkumaan. Jostain syystä puhuttiin kehonrakentajista ja se sit sano, että jos naisella on sopivasti lihaksia, ni se on sen mielestä hot. Katoin itteeni peilistä ja mulla ei todellakaa mitää lihasta oo oikee missään. Mitä se siis näkee mussa? Ja se haluais, että alettas käymään yhdessä kuntosalilla. Saatas lihaksia, MOLEMMAT.
Voin myöntää, että olo tuntu ton keskustelun jälkeen tosi ahdistuneelta, koska oon näistä mun syömispelleilyistä jonkin verran sille jopa kertonu. En kaikkea tietenkää, koska en oo mikään idiootti. Mutta se, että se tietää ja silti keskustellaan tämmösia, pistää vituttamaan. Toisaalta haluaisin itekkin lisää lihaksia, mut en oi sitä sile myöntää. Koska jos kerron, ni se vaa kannustas mua ja sit olisin taas jonkun pakkomieleteisen laihdutuksen kourissa. Toisaalta, ku katon itteeni, ei se tosiaanka olis pahasta. Täytys vaan ostaa toho vaakaa uudet patterit, ni näkisin konkreettisen todisteen siitä, kuinka kuvottava oon.

Parisuhde on perseestä.

Tällä hetkellä vituttaa aika suunnattomasti. Oon löllyvä läskikasa, ja suhteessa olo ei ainakaa helpota mun fiiliksiä. Vituttaa, etten saa itteeni mitään kuria, ainaka sillo ku toi toine osapuoli pyörii jalois. Viimeks tää laihdutus oli jotenki niin helppoo, ku ei tarvinnu murehtia muista, sai vaan keskittyä liikuntaan ja kalorien laskemiseen. Nykyään painaa koulutyöt päälle ja toi jätkä. Joka btw aiheuttaa mulle tällä hetkellä hermoromahdusta. En vaan tiiä, mitä ajattelen siitä tällä hetkellä. Fuck! Musta tuntuu, että oon tällä hetkellä liian onnellinen ja kohta mä niin vajoan taas alaspäin. Sitä hetkeä odotellessa...

Breaking the same old ground

Voisinpa väittää, että mikään ei voita pippaloinnissa sitä mun normi porukkaa. Tän viikonlopun bileet oli niin viinanhuurteiset, että morkkis siinä krapulan myötä tuli. Ja mun sydän ei oo koskaan krapessa hakannu niin paljoo, luulin kuolevani!
Yks mun vanha kaveriki soitteli mulle eilen, juteltiin ikuisuus. Harmi vaan, että puhuttiin vaan siitä, mitä sille kuuluu ja miten sillä menee... Ei sanaakaan musta ja mun elämästä Se ei ees tiedä, että missä mä nykyään opiskelen ja et kuinka kauan oon täällä jo ollu. No, sovittii et nähään ens kuun aikana, kattoo mitä siitäki sit tulee....
Ja tänää on VAIHTEEKS paastopäivä, toinen jo tällä viikolla. No, toivottavasti tuleva viikko menis ees kohtuullisen hyvin syömisten kans!

Another way to die.

 Stressiä pukkaa taas vaihteeks. Mulle on tullu vasta tasan yks pääsykoekutsu, enkä usko että enempää heruu. Ja tää oli mulla vieläpä viimesenä vaihtoehtona, jippii ja jee.... Pistää vaa miettimää, että oonko mä oikeesti NIIN huono, etten vaa ansaitse mitään parempaa?

 Eikä mun mieltä paranna yhtään se, että kesään on 3(!!!) viikkoa ja mä vaan paisun päivä päivältä enemmän. Miksen vaan osaa enää hillitä itteeni?!!!! Olis ihan ok olla väh. saman painone ku vuosi sitte, eli pari kiloa keveempi ku tällä hetkellä -.-' Tiedän, että saisin sen tippumaan tässä ajassa, enemmänki! Jotenki vaa alkaa usko itteeni loppumaan, luuseri mikä luuseri.

Mutta mä voin ainaki yrittää. TÄNÄÄN, siis tä-nään, mä alotan kunnon kuntokuurin. Aina ku alkaa tehä mieli ahmimaan, ni tiedossa on kova setti kyykkyjä kera punnerruksien!!!! Ja mun on PAKKO päästä taas lenkkeilee, tuun vielä hulluks!




PS. Kello on jo melkeinpä puol kolme ja oon taas valveilla. Unirytmi ois kiva ja silleen..... En mä virkeenä ois koulus halunnukkaa olla.

I hate myself for what I've done

 Kaikki varmaan kuvittelee, että mulla olis jonkinlainen "hällä väliä"- asenne ihan joka asian suhteen. No mut ei vaan oo. Nytki mun päässä pyörii niin paljon huolia ja murheita, joiden takia en saa ees nukutuks. Ulospäin näytän iloista naamaa ja hymyilen sitä tyhmää feikkihymyä. Sisältä mä kuolen. Huudan mun pään sisässä eikä kenelläkää oo aavistustakaa miten paha mun on olla.

 Vappu oli ihan perseestä, ylläri... Annoin mun kaverin leikata mun hiukset ja se pilas ne. En saanu kunnon kännejä kossupullosta (?!), ja baarissaki oli niin TYLSÄÄ! Eikä mun mielialaa todellakaa paranna se, että meikän isä on vihanen mulle. Meillä oli sovittu meno ja venasin, että se tulis hakemaan mut mutsin luota. Se ei koskaan tullu. Petyin niin paljon. Mutta tää oliki vissii kaikki mun syytä, ku en mukamas ilmottanu sille missä oon ja lähenkö sen kaa sinne sovittuun paikkaan. Joopa joo. Oon kyllästyny ottamaa kaikki syyt niskoilleni, FUUUUUUUUUUCK!!!!

 Ja mun alkoholisoituminen se vaan jatkuu. En tajuu, miks kukaan ei mieti miks juon. Ne vaan syyllistää mua siitä. On vaan niin paha olla ja haluun unohtaa kaiken!!!!

Tired of rock 'n roll

"On surullista miten yrität kohottaa omaa oloasi toisen kustannuksella. :( Oot myös sinä aikana ku oon blogia seurannu vajonnu tosi pahasti syömishäiriöön...

Toivottavasti myös itse ymmärrät että toi sun tohu ei oo enään millään muotoa tervettä."

Jeps, eli tämmöstä kommenttia tuli mun viime postaukseen ja se tosissaa pisti mut miettimää. Millon musta tuli näin ilkee ja vastenmieline? Sillon ku mulla oli vielä reippaasti lihaa luiden ympärillä olin oikeesti mukava ja hauska tyyppi. Toista se on nykyää. Kulutan mun aikani kalorien laskemisee ja muiden mollaamiseen. Tää koko syömistouhu on sekottanu mun pään ja pahasti. En oo enää se sama ihmine ku viime vuoden alussa. You can't always get what you want.....
Olis tosi kiva saada muutosta koko tähän mun elämäntilanteeseen, mut en vaan usko sen onnistuvan. Tuun varmaa aina kamppailemaa tän mun painon kans, se vaan on syöpyny jo liian syvälle muhun. Tietenki olis tosi kiva olla taas se reipas ja hauska, mut ku en halua olla enää lihava! Kai mä koitan tehä jotain tälle mun kropalle eka ja sit vasta luonteelle, emt...


Ja voitte muuten vaan arvata tuliko tänää ahmittua ku oon pohtinu omaa huonouttani joka jutussa. FUCK!!!

Luuseri ilmottautuu!

Kävin pitkästä aikaa torstaina vaa'alla ja JÄRKYTYIN! Oon lihonnu 5 vitun kiloa!!!!!!!!!!! 65 kg näytti ja itkin. Miten helvetissä mä oon päästäny itteni lihomaa?! Ja en ees uskalla kuvitella mitä se oli sitä enne, ottaen huomioo et kituutin viime viikon 300-500 kalorilla/päivä.... Ei jumalauta. No mutta tietty ratkesin ahmimaa koko viikonlopun ajan, enkä todellakaa uskaltanu kavuta vaa'alle enää sunnuntaina. Vituttaa olla tälläne laardivalas ilman minkäännäköstä kontrollia.
Testasin vielä että mitenkä paljon mä oikeesti oonkaa lihonnu kokeilemalla mulle joulukuussa liian isoks jääneitä housuja... Sain ängettyä ne ylös asti, mut kiinni ei menny. Vitun hienoo, kesä lähestyy ja oon taas rannan isoin...

Dying.

Hiihtoloma oli ja meni. Lihoin. Paljon. Ja nyt oon kipeenä. Tulin kyl asuntolalle, mut en jaksanu raahautua kouluun asti. Jotenki en vaa haluis nähä tän kokosena ketää, oon taas järkyttävä laardivalas!

Shit.

Paskoilla fiiliksillä mennään taas. Tiedän lihonneeni, mut en oo uskaltanu käydä vaa'alla. Varmasti muutama kilo on hiipiny takasi, koska tätä mun jatkuvaa syöpöttelyä on kestäny jo jonki aikaa. Vituttaa olla tämmöne epäonnistuja. Onneks sentää koulus viihdyn, asuntolas en niinkää. Kämppis on ku helvetistä ja vihaan sitä yli kaiken. Huonetta en saa vaihdettua, fuuuuuck!!!!!!!!!!
Koitan mennä tän päivän alle tonnin kaloreilla. En vaan jaksais feilata taas yhtä päivää lisää. Jotenki tuntuu, et tää mun laihdutus ei etene. "Huomenna sit, tänää ahmitaan...." Ja vitut! Mun on jatkettava tätä laihista tasan NYT! Mä en voi lykätä sitä enää, kesään ei oo enää kauheen montaa kuukautta ja olishan se kiva olla jo vappuna huomattavasti hoikempi. Koska sillon tiedän tapaavani erään ihmisen, jolle mä haluun näyttää, et musta on tähän. Saan ainaki motivaatiota siitä!
Ja ehkä mun mielialaki vois tästä kohentua, jos sais näitä ylimääräsiä kiloja pois. Mutta joo, mietin vaa et miten paljon mä viime vuonna laihdutin enne kesää - 16kg!!!!!! Ja alotin sillo tammikuun puole välin jälkee.... No joo, massaa oli sillo hippase enempi, mut mä tiedän et oon tehny tän ennenki... Joten kyl mun on nyt saatava about 10kg AINAKI pois. Tai oisha se ainaki kiva.........

Yöllinen ahmiminen.

Sain taas kivan ahmimiskohtauksen, koko illan vedin napaani kaiken mitä kaapeista vaan löyty! Saatana, vihaan tätä!!!! Kiitän vaan niin paljon onneeni, et mun huonekaveri ei tänää tullu asuntolalle. Mut fuuuuck, huomen täytyy keksii jotai muuta tekemistä itelleni. En sit tiiä.... Oon kyl aika varma, et miks ahmin, mut en rupee sitä nyt tääl puimaan.

I'm someone else, I'm someone new.

Vituttaa. Menin sit lauantaina vetämää oikee kunnon perseet, tarvii vaan olla niin tyhmä. Ärsyttää, just ku ajattelin et se juominen loppuu ni nythän se vasta alkaa! Ja ton lisäks mulla on ollu semmone viikon ahmimisputki päällä, etten oo uskaltanu ees vaa'alle astua. Joten tänää onki sit paastopäivä. Sujunu tähän asti, mut ilta onki yleensä mun vihollinen.

"WHAT IF I SAY I WILL NEVER SURRENDER?!"