Tälläsinä päivinä mä kiitän vaan onneeni, et on se oma kämppä. Luojan kiitos, mä asun yksin! Koska mä en todellakaa kestäis, jos mun tarvis asuu vielä mun pahimpien arvostelijoiden kanssa. Ja voin kertoo, että mun teki tänää niin mielii arpeuttaa mun ranteita vähän lisää. Mut mä en tehny sitä. Mä yritän jättää sen menneesee, ja unohtaa koko idioottimaisen tavan.
"I'm starting to scare myself."
Eikä tietenkää päivää parantanu yhtään se, että mun veli tokas: "Sä oot lihonnu." Voi ku tietäsit........ Vittu, että tämmöstä tänää. Kai mä lähen lenkille tai jotain, että alkaa nää saavutetut tulokset edes näkymää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti