On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista.

Luen facebookista, miten kaikilla muilla on jo juhannus alkanu ja on niin mahtavaa että! No, ite oon yksin kotona kipeenä. Ja jouduin vieläpä lähtemään varta vasten tänää pois mun miesystävän kämpiltä, vaikka en ois halunnu tässä kunnossa mihkää suuntaa matkustaa. :( Sovittiin tämmösestä järjestelystä jo viime viikolla, ITE ehdotin. En sit uskaltanu tänää enää perua... Se ny meni kavereittensa kans ryyppää ja rellestää ja mua vituttaa ihan suunnattomasti, ettei mulla oo tälle päivälle mitään!!!!!!

Oisin vaan halunnu, et joku ois hoivannu ja pitäny kainalos, mut ei. Tää on aina tämmöstä ku sairastan.

Ahdistukseen ahmimista.

Mulla alkaa vika viikko koulua ja sen jälkeen olis tarkotus muuttaa kesän ajaks miesystävän luo. En tiiä, miltä pitäs tuntua, mutta mua ahdistaa ja vituttaa. Mulle jo viikonloppu alko käymään taas hermoille, ku kerjäsin huomiota toisen istuessa tietokoneen ääres... Ja lopulta mun meni hermo ja olin pahalla tuulella, eli ihan paska vloppu takana. Ja mä jopa pyysin siltä, että viettäs mun kans aikaa ja uhrais ees yhen päivän mulle ja blaa blaa blaa. No tänää lähdin kotia kohti huomattavasti aikasemmi, ku mitä olin aatellu, koska en vaan jaksanu enää.
Ja nyt ku mietin, että koko kesä olis tommosta + työt siihen kylkee.... Ei luoja! No ahdistuin jo pelkästä ajatuksesta ja ahmin sit taas ittelleni vauvamahan. Vituttaa. Onneks tää viikko on omaa aikaa ja saan taas kerätä itteeni ja laihduttaa. Koska kun mä muutan sen luo, ni lihon satavarmana, niin siinä aina käy!

Ahkera opiskelija.

Nyt en ymmärrä mikä ihme mua vaivaa, ku oon jaksanu vääntää koulujuttuja enemmän ku tarpeeks. Tentteihin oon jaksanu lukea ja hei, oon tehny jopa LÄKSYJÄ! Mitä helvettiä oikeesti. Kai mä keskitän mun energian johonkin sellaseen, etten ees ehdi ajattelemaan syömistä. Pari viime viikkoa hengasin tosin ton poikkiksen tykönä, joten paino junnaa edelleen samassa. Ei tosin nähdä nyt melkein viikkoon, joten tiedän tän painon lähtevän laskuun. Oon jopa vähä tyytyväinenki siihe, et saan vähän omaa rauhaa. On sitä tullu taas nyhjättyä toisen kainalos vähä liikaaki....

Mua tosin häiritsee ihan mielettömästi se, että mua on taas alkanut masentaa ja ahdistamaan ihan vitusti kaikki, mut en vaan taaskaan saa suutani avattua. En tajua mikä mua vaivaa, ja on toi miesystäväki alkanu olemaa melko huolissaa musta, koska se näkee ettei mulla oo kaikki ihan hyvin. Viime viikollaki vedin ihan jäätävät vitutuskännit ja voi sitä morkkiksen määrää.....

Yritän nyt saada tän mun alkoholinkulutuksen minimiin, koska oon nykyään ihan hullu ämmä, ku oon humalassa. On vaan jotenkin niin helppoa tarttua siihe pulloon ja unohtaa se ahdistus, mukamas. Yleensä se vaan pahenee, mut ainaki saan purettua sitä ees vähän.............................

"Voisit säki alottaa kuntokuurin..."

Oi kiitos rakkaani, kauniista sanoistas. Aattelin riittäväni tämmösenä, but oh well. Eli siis miesystävä sano ihan suoraan, että voisin alkaa vähä kinteyttämään itteeni ja kuntoilee ja syömää terveellisemmi ja blaa blaa blaa. Tuliki sit tosi kiva olo. Ei ahdista tai mitään.....
Ei täs sit mitään, otan siihe nyt hieman etäisyyttä, vaikka tiedän sen olevan ihan oikeessa. Aloin sit puhumaan sen kans tästä kuntokuurist ja muusta paskasta, ja puhuin siitä etten haluais laihdutuksen menevän liian pitkälle... Sit se vaa sano, ettei mun tarttis laihtua vaan voisin mukamas vaan kiinteyttää. Joopa joo. Luuleeks se nyt, että pystyisin olemaan rennosti sen seuras tai että haluaisin sen näkevän mut vähissä vaatteissa. Pelkästään saunominen sen kanssa noitten juttujen jälkeen oli sanoinkuvaamattoman ahdistavaa, ku yritin siinä itteeni parhaani mukaan peitellä. En voinu olla ajattelematta, että mitä se miettii ku se kattelee mun hyllyvää mahaa ja selluliittireisiä. Tällä viikolla en aio nähdä sitä, koska haluan tosiaan olla omissa oloissa jonkin aikaa ja keskittyä painon pudottamiseen. En vaan oo hyvä tämmösenä.

No mutta, sainpaha motivaatiota tähänki touhuun..................................

Salaa liikkumista!?

Oon taas päässy takas mun lenkkeilyrutiineihi, eli iltasin oon onnistunu repimään perseeni sieltä sohvan pohjalta ja suunnistanu ulos. Vaikka olis ollu kuinka pimeetä... Ongelmaks tässä on muodostunu tosin yks juttu; jostain syystä haluan pitää tän mun uudelleen syttyneen lenkkeily-innostukseni salassa tolta mun miesystävältä. Ja se nyt on helpommi sanottu ku tehty, ku pelkään että se on joku kerta täällä mun kämpillä jo venaamassa ku tuun juoksemasta. Ja se jotenkin ahdistaa, ku en haluais käydä juoksemas sen kans, ku tunnen muutenki olevani jo ihan tarpeeks plösö sen seuras...
Ja nyt ku se on alottanu saleilun ym. paskan, ni sehän on koko ajan patistamassa muaKIN liikkumaa. Jihu. Se on alkanu tarkkailee mun syömisiä, ja jos vähänki menee överiks ni samantien tulee jotain "junk in the trunk"- kommenttia.... -.-' HUOH!! Se saa mut taas niin epävarmaks ja kuvottuneeks omasta kehosta, ettei mitään rajaa. Ja vittu ku se osaa masentaa!!!

The world is a vampire.

 Mä tajusin sen nyt vasta - ens viikolla alkaa KESÄ! Ja mä oon vieläki valas. Painoa en osaa sanoa, en oo käyny vaa'alla aikoihi, mut peilikuva kyl kertoo kaiken. En oo vuoden aikana onnistunu pudottaa painoo, päinvastoin - oon lihonu 5 kg takasi about puoles vuodes. Hmph, mikä meni vikaan... Ja se ajatus, että voisin olla jo reippaasti jossain viidenkympin hujakoilla saa mut tuntemaan itteni niin epäonnistujaks! Miks helvetis en saanu pidettyy sitä itsekuria vaan yllä?!!!!!! FUCK!!!!!

 Kateltii muutama viikko takaperin mutsin kans mun valokuvia, joissa olin aika jäätävän kokone - 87kg!!! Ja se kommentoiki niitä aika rajun sanakääntein, puhu miten mulla oli kauheet vyötärömakkarat ja se kutsuki niitä mun "pullukkakuviks".... Se ei tuntunu mitenkään hyvältä, koska se pistää miettimään, että mitäköhän se ajatteli musta sillon, ku oikeesti olin sen kokone? Häpeskö se mua? Ja siellä joukossa oli kuvia myös tammikuulta, joissa tosiaan painoin sen 59.jotain... Ja se sano, että oonpas ollu pieni.... En enää niinkään, kiitos tästäkin. Confidence boost oikeen....

Toivon vaan, että onnistun tänki päivän kanssa syömisten suhteen. Pari viime päivää on menny niin hyvin, että nyt mä vaan en kerta kaikkiaan voi ratketa!!!!

Luuseri ilmottautuu!

Kävin pitkästä aikaa torstaina vaa'alla ja JÄRKYTYIN! Oon lihonnu 5 vitun kiloa!!!!!!!!!!! 65 kg näytti ja itkin. Miten helvetissä mä oon päästäny itteni lihomaa?! Ja en ees uskalla kuvitella mitä se oli sitä enne, ottaen huomioo et kituutin viime viikon 300-500 kalorilla/päivä.... Ei jumalauta. No mutta tietty ratkesin ahmimaa koko viikonlopun ajan, enkä todellakaa uskaltanu kavuta vaa'alle enää sunnuntaina. Vituttaa olla tälläne laardivalas ilman minkäännäköstä kontrollia.
Testasin vielä että mitenkä paljon mä oikeesti oonkaa lihonnu kokeilemalla mulle joulukuussa liian isoks jääneitä housuja... Sain ängettyä ne ylös asti, mut kiinni ei menny. Vitun hienoo, kesä lähestyy ja oon taas rannan isoin...

I keep trying.

Tänää ollu vaihteeks täysin paska päivä. Syömisten osalta meni tosin ihan ok, tuli popsittua about 800 kcal edestä. Mikä on mun mielest iha hyvi, koska mulla on nyt rajana se 1000. Mut muuten onki sit ollu taas depis valtoimenaa, en jaksanu ees puhuu kellekää tänää. Jotenki oli vaa nii väsyny ja turta olo. Eikä olotilaa helpota yhtää se, et oon jo kolmatta päivää kipeenä. Huoh. Ois varmaa pitäny iha suosiolla jäädä himaa lepää. No, tyhmä on tyhmä.
Ootan vaa, et tää olotila jotenki kohenis tästä, ni vois alottaa lenkkeilyn täälläki päin. Oon käyny tasan kerran kävelemäs täällä, ja oon ollu näis maisemis jo parisen kuukautta. En vaa jaksais, et joku roikkuis siinä kantapäillä, eli yksin olis niin paljon parempi mennä. Mut aina löytyy joku joka tunkee mukaa. Sen takii jäänykki näin vähälle toi liikkumine.
Aattelin huomen herätä vähä aikasemmi ja mennä koululle muita enne. Olis kiva saada jotain aikaseks siel, ärsyttää vaa, ku aina joku tulee kyttää siihe vieree mun tekemisiä. Olis kiva olla siel luokas omas rauhas ees tunnin verran. Toivottavasti jaksan nousta aamulla!

Soon it's summer again.

About 5 kuukautta ja on taas kesä. Sortsit ja bikinit, täältä tullaa! Viime vuonna laihdutin n. 16 kg enne kesää. Nyt toivon, et saisin pois ees 5.... Säälittävää. Mihi mun kontrolli ja itsekuri on oikee kadonnu? Syön nykyää normisti, ilman et ajattelen sitä paskaa, mitä tungen kurkusta alas. Oon paska laihduttaja!!! Jotenki oon junnannu paikoillaa ny pari kuukautta ja se vituttaa mua ihan suunnattomasti. Ja silti, mä en tee mitään. FUCK THIS SHIT!!!!
Ehkä tää johtuu stressistä, ku tulin uutee kouluu ja muutin johki kuppasee asuntolaa ja blaa. En vaa oo tottunu tämmösee. Mulla oli sentää oma kämppä jotai 3 vuode verra, kyl siihe omaan rauhaan ehti jo tottumaa. Ja nyt mun tarttis tottua huonekaverii, joka ei ikinä ees puhu mulle.... Vitun hienoo.
Ja on se sopeutumine toho luokkahenkeeki vaikeeta. Muut on alottanu mua puol vuot aikasemmi ja yhtäkkii mä pongahdan keske kaike paikalle. Vaatii vähä ponnistelui, et saan ees puhuttuu kellekkää. Mä en oo mikää nii kauheen sosiaaline tyyppi. Onneks tääl on sit kans niit, jotka vaa tulee juttelee...
Ehkä mun syömisten tarkkailua vaikeuttaa just kans toi huonekaveri. Tottakai se kiinnittää huomioo mun syömisii, ku se ite ei muuta teekkää ku syö!!! Ehkä välil vähä nukkuu ja lukee ja sit taas lisää ruokaa. Joku päivä mä jopa heräsin sen maiskutukseen. VOI LUOJA! Ehkä ton takia jopa vähä ootan sitä kesälomaa, mut sit taas toisaalta... Mulle tulee kiire.

"Happy" new year and all that shit...

"Mitä toivot uudelta vuodelt?" "Laihtuvani väh. 10 kg." Siis hei, ei sun oikeest tarvii, etc etc... Huoh. Kyl tarvii. Vihaan ittteeni tän kokosen ja isommaks en tod. haluu tulla. Muuttoki tehtynä ja jne. Ja paska fiilis. haluun KOTIIN, jota tosin ei enää oo------------------------.