Muuttoa tehdessä.

Viime vuonna näihi samoihi aikoihi muistan, miten mä autoin yhtä mun kaveria muutossa. Nyt on mun vuoro muuttaa. Tosin ilman apua. En tiiä mikä siinä on, mutta jotenki kaikilla on yhtäkkiä jotain menoa, ku pyydän niiltä apua. Pakkaamisen jouduin tietty hoitamaan ite, toivottavasti joku auttas ees näitte kamoje raahamises. Huoh!
No, tietääpähä sit miten paljon mä autan niitä, ku ne tarttee jotan......

Ahmimisjuhla.

Ootan kauhunsekasin tuntein tän päivän jouluateriaa. Tiedän, et kaikki kiinnittää huomiota muiden syömisiin, ja myös mä oon sen painostuksen alasena. Faija ku on päässy kokkaamaa, ni tietty sieltä löytyy joka ikine mahdolline jouluruoka ja tietty riisipuuro. Huoh. En vaan keksi mitää keinoo skipata tätä päivää, I guess I just gotta go with it. Huomenna en haluu ees kattoo itteeni peilistä, saati sit rasittaa vaakaa. Oon vaan peiton alla koko päivän!

Sleepless.

En saa taaskaan nukuttua normaalisti. Torkahtelen millon sattuu ja herään aamuyöstä. RAIVOSTUTTAVAA! Nytki nukahdin niin, et missasin Muodon vuoksi, ja heräsin taas kukonlaulun aikaa.
Tän päivän aattelin mennä syömättä, koska huomen ois taas edessä ostoksille meno. Siitä on tullu mulle jotenki mukavaa, viime vuonna näihi aikoihi en ois sanonu noin. Sillon mä ahtauduin koon 42-44 vaatteisiin ja nyt mulle sujahtaa 36 päälle. Mut silti peilistä kattoo takas se vuodentakane lyllerö, tuntuu ettei se mua koskaan ois jättänytkää.
Jotenki en vaan pysty näkemään itteäni yhtään erilaisena ku ennen. Mittanauha ja vaaka taas sanoo muuta. Mut peili.... se on armoton.

Stranger to some and a visione to none.

Pelkuri.

Peruin mun tänpäiväsen ravitsemusterapeutin. En vaan halunnu mennä sinne kuuntelemaa kaikkee sitä lässytystä, että mitä pitäs syödä ja millon. Eikä siit oo mulle mitää hyötyä edes, ku en osaa puhua tottakaa. Se on kysyny multa ahmimisesta ja paastoista, aina oon kieltäny molemmat. Ja ne on niin mulle arkipäivää, koska mulla on melkei aina jompi kumpi niistä meneillää. Ahmiminen ny enimmäksee. Jotenki musta tuntuu vaa nii huonolta. Miksen osaa enää sitä kontrollia, mikä synty vuos sitte?
Aivan, tänää tulee tasan vuosi siitä, ku aloin pitää blogia. En tunne edistyneeni ihmisenä mitenkää, ulkonäöllisesti kylläkin.

WUUHUUUUU!!!!!

Terapiat lusittu, maanantaina viel ravitsemusterapeutille valehtelemaa. Jotenki mulla on hyvä fiilis. Varmaa johtuu siitä, ettei tarvi mennä enää juttelemaa omista asioista tuntemattomille. Ja laihdutus on taas sujunu. Tänää oon menny alhasilla kaloreilla ja huomiseks aattelin paastoa. Kyl tää taas tästä!

Sitä sunnuntain krapulapäivää odotelles... Onneks ei oo mättöö jääkaapis, eipähä tuu sillon ahmittua, toivottavasti.

Fucked up lifestyle.

Noh, oon taas viihtyny tiiviisti rakkaan ystäväni, alkoholin, seurassa. Säälittävintä täs on se, että oon juonu yksin. Oon vaan halunnu hukuttaa mun surkeeta elämää pulloon, ehkä se auttaa mua hetkittäin unohtamaan kaiken. Laihdutuksen, kalorien laskemisen, liikunnan... Kaiken tän PASKAN! Ja viikonloppuna olis taas edessä ryyppäämistä, tällä kertaa seurassa. Maltan tuskin odottaa.
Mutta sain sentää itteeni niskasta kiinni ja paastosin pari päivää. Gosh, I'm so proud! Olis vaan kiva saada kaikki takas raiteilleen, että vois keskittyä muihi juttuihi. Vaikka olemaa onnelline....

I'm someone else, I'm someone new.

Vituttaa. Menin sit lauantaina vetämää oikee kunnon perseet, tarvii vaan olla niin tyhmä. Ärsyttää, just ku ajattelin et se juominen loppuu ni nythän se vasta alkaa! Ja ton lisäks mulla on ollu semmone viikon ahmimisputki päällä, etten oo uskaltanu ees vaa'alle astua. Joten tänää onki sit paastopäivä. Sujunu tähän asti, mut ilta onki yleensä mun vihollinen.

"WHAT IF I SAY I WILL NEVER SURRENDER?!"

Next goal: SIXPACK!

Mun uutena tavotteena on saada mun vatsalihakset näkyviin. Tiiän, et siel ne on ja odottaa läskikerroksen alla. Mut miten helvetissä saan ne hyppäämää esiin sieltä? Tietty mun on pakko luopua alkoholista, eilen otinki viimesen kaljani hetkiin. Ja ilman vatsalihasliikkeitä mulla tuskin on toivoakaa. Mut olisko kellään antaa mitään neuvoja, miten saisin ne näkyviks? Ruokavalion, liikunnan yms. suhteen... Kaikki apu otetaan mielellään vastaan. :)

IT'S ALL OUT THERE!

Noni, multa on sitä painoa ja pituutta kyselty melko useesti, ni se on nyt tossa sivussaki esillä. Eli joo, siinä 60:n kiepeillä mennää. Ok, on se hiema alle; 59, jotain. Mut ruksitan vasta sitte ku oon tasalukemassa. Jotenki sen painon "julkistaminen" on ollu niin vaikeeta. Johtuu varmaa siitä, että mä häpeen sitä, miten iso oon ollu. Ja oon vieläki, mut en sentää enää niin jätti. En tajua, miten oon voinu elää itteni kanssa sen kokosena. Ja siis toi ei oo ees ollu se mun suurin paino. Mä oon enimmilläni ollu jotain 86,9 kg, joskus ammattikoulun alussa about nelisen vuotta sitte. YÄK!!!! Jotenki se luku havahdutti mut ja laihdutin sillo yli kymmenisen kiloa. Ja lihoin pari vuotta sit 5 niistä takasi.
En sit tiiä, et miten mä päätin ryhtyä tähän taas. Mut tällä kertaa onnistun tässä, varmaan osittain siks et tää laihdutus on aikalailla jo syövyttäny mun ajatusmaailman, ja nykyään en muuta ajattelekkaa ku kaloreita ja liikuntaa. Se ei oo elämää, mut se on nyt osa mua. Mun on vaan pakko saada koettua, millasta on olla pieni ja ihana ja ja ja... Haluisin vaan sen raon reisien väliin ja litteen mahan <3 Kai mä kuvittelen tän masennuksen häipyvän ku tuhka tuulee ku saavutan ton mun tavotteen... Oon vaan miettiny, et jos tosissaa yllän siihe, ni mitä mä sit teen? Jatkanko mä tällä tavalla vai osaanko mä sit lopettaa. Kai sen näkee sit.

What's wrong with everyone?!

Tällä hetkellä mua ärsyttää niin moni asia, et hyvä jos en sekoo. Mä oon vaan niin pettyny muihin ja niiden käytökseen. Oikeestaan vois sanoo, et kerranki se vika ei oo mussa! On vaan niin inhottavaa kuulla asioita, joita en ois todellakaa halunnu tietää.
Voisin sanoo, et eilen mulla meni melko hyvin pippalointi. Join puolikkaan drinkin, that's all. Oon siitä aika ylpee! Mut siihe se ilo sit jäiki. Oltii eile porukalla baaris ja osa meistä oli jo aika poikki siinä puol kolmen maissa. Mut siis ei siinä mitää, kuski sano yhelle meen frendille, et lähetää tasan sit vasta ku tää meen kaveri haluaa. Ku sitä kerran oltii siel oikeestaa juhlimas... Noh, muutama alko sit tosiaa olee jo sillee, et ois jo iha kypsiä koko paikkaa ja niille olis iha sama vaik lähettäs... No sit se kaveriki oli vaa, et okei, mennää vaa. Noh, tänää se oli sit soittanu jonku ruikutus puhelun yhelle mun toiselle kaverille ja puhunu, miten pettyny se on meihin muihin, ku me lähettii nii aikasi ja BLAA BLAA BLAA! Se on sit ihan oma moka, jos ei osaa sanoa vastaa ja sanoa, et "hei, ei mennä vielä". HUOH!!
Sit mua vituttaa kans, et mun unirytmi on niin päin persettä. Kaks tuntia unta per yö ei ihan oikeesti riitä mihinkää, ja kaikki valittaa siitä, jos nukahdan päivällä. Mä en voi sille mitää. Enkä mä oikeestaa ymmärrä, et miten se mun nukkumine vaikuttaa niide muiden elämään... :D
Sit mun oma lähipiiri on viime aikoina tehny sellasia asioita, joita mä en vaan voi ymmärtää. Mä en ymmärrä niiden motiiveja enkä ajatusmaailmoja. Tuntuu, et kaikista mun ympärillä on tullu jotenki omahyväsiä idiootteja... Mut eniten mua ärsyttää mun kaverin muuttuminen. Heti ku se muutti hiema isompaa kaupunkii, ni siit on ihan oikeesti tullu känniääliö idiootti! Ja se on niin raivostuttava enkä mä vaan voi olla sen seurassa kauaa! Kaikki on vaan nyt niin päin persettä, onneks sentää laihdutus sujuu.

Iltaa odotellessa...

Hienoo, nukuin koko yön aikana sellaset 2½ tuntia, kiitos unettomuus <3 Heräsin siinä sit aamuyöstä eikä mua väsytä vieläkään. Vähä vituttaa, koska tiedän, et illalla oon sit niin kuollu! Ja tänää pitäs mennä viettää iltaa kavereitten kaa, jipii......
En o ihan täysin innoissani tulevasta baarireissusta ja siitä ruikutuksesta, et miksen juo.... Kyllä, mä päätin pysyä aikalailla tipattomalla linjalla tän reissun ajan. Ehkä saatan ottaa yhen taikka parin baaris, mut omia juomia en oo raahaamassa. Btw, mä sain ku sainki sen puolen kiloa tiputettua täks päiväks :DD Jopa näinki paskoilla unenlahjoilla mä onnistuin. Olin niin varma, et mitään ei tipu, koska en saa nukutuks, mut jee! On seki sentää alaspäin.

Skin and bones, don't you know...

... I'm just skin and bones.