The world is a vampire.

 Mä tajusin sen nyt vasta - ens viikolla alkaa KESÄ! Ja mä oon vieläki valas. Painoa en osaa sanoa, en oo käyny vaa'alla aikoihi, mut peilikuva kyl kertoo kaiken. En oo vuoden aikana onnistunu pudottaa painoo, päinvastoin - oon lihonu 5 kg takasi about puoles vuodes. Hmph, mikä meni vikaan... Ja se ajatus, että voisin olla jo reippaasti jossain viidenkympin hujakoilla saa mut tuntemaan itteni niin epäonnistujaks! Miks helvetis en saanu pidettyy sitä itsekuria vaan yllä?!!!!!! FUCK!!!!!

 Kateltii muutama viikko takaperin mutsin kans mun valokuvia, joissa olin aika jäätävän kokone - 87kg!!! Ja se kommentoiki niitä aika rajun sanakääntein, puhu miten mulla oli kauheet vyötärömakkarat ja se kutsuki niitä mun "pullukkakuviks".... Se ei tuntunu mitenkään hyvältä, koska se pistää miettimään, että mitäköhän se ajatteli musta sillon, ku oikeesti olin sen kokone? Häpeskö se mua? Ja siellä joukossa oli kuvia myös tammikuulta, joissa tosiaan painoin sen 59.jotain... Ja se sano, että oonpas ollu pieni.... En enää niinkään, kiitos tästäkin. Confidence boost oikeen....

Toivon vaan, että onnistun tänki päivän kanssa syömisten suhteen. Pari viime päivää on menny niin hyvin, että nyt mä vaan en kerta kaikkiaan voi ratketa!!!!

Confidence boost... NOT!

Laihtuminen sujuu, jes. Se onki mun elämässä ainoo hyvä asia tällä hetkellä. Tajusin vaan tänään, etten taida olla mikää varsinainen "onnistuja" tässä yhteiskunnassa... Oikeesti: Mulla ei oo töitä, en opiskele, puoliso puuttuu, kaverisuhteet alkaa olemaa aika retuperällä eikä perheessäkää sen paremmin mene. Eikä mun oloa helpota sekään, että sisko heitti sellasta törkyy mua kohtaa tänää, et huh huh! Se haukku mut oikeestaa päästä varpaisii - ja jos totta puhutaa, ei se kauheen väärässä ollu.
Yeah, I'm still fat. En mä silti kestä sitä, et se huomauttelee mun ulkonäöstä aina ku vaa saa mahdollisuuden. Se ei vaan tajuu, että muhun oikeesti sattuu ku se haukkuu mua. Mä en vaan ikinä näytä mun tunteita ulospäin vaan mä patoan ne mun sisälle -  ja mä pelkään sitä päivää, ku se kaikki vaan tulee ulos yhtenä purkauksena... Mut jotenkin mä uskon, että mä olisin heikko, jos mä näyttäsin mun tunteita muille. Kaikki on varmaa tottunu näkemää mut sellasena bitchinä, et ne ei varmaa edes usko, että mäki oon vaan ihminen. Sanat satuttaa.
No mut fiilikset tän päivän osalta on aika paskat. Mä vaan toivon, että joskus joku tajuais kysyä, miltä musta tuntuu. Olis ihan kiva kertoa mun tunteista muille - alan kyllästyä tähän pelkkään kuuntelijan rooliin.

Nothing here to see, no looking back.