The world is a vampire.

 Mä tajusin sen nyt vasta - ens viikolla alkaa KESÄ! Ja mä oon vieläki valas. Painoa en osaa sanoa, en oo käyny vaa'alla aikoihi, mut peilikuva kyl kertoo kaiken. En oo vuoden aikana onnistunu pudottaa painoo, päinvastoin - oon lihonu 5 kg takasi about puoles vuodes. Hmph, mikä meni vikaan... Ja se ajatus, että voisin olla jo reippaasti jossain viidenkympin hujakoilla saa mut tuntemaan itteni niin epäonnistujaks! Miks helvetis en saanu pidettyy sitä itsekuria vaan yllä?!!!!!! FUCK!!!!!

 Kateltii muutama viikko takaperin mutsin kans mun valokuvia, joissa olin aika jäätävän kokone - 87kg!!! Ja se kommentoiki niitä aika rajun sanakääntein, puhu miten mulla oli kauheet vyötärömakkarat ja se kutsuki niitä mun "pullukkakuviks".... Se ei tuntunu mitenkään hyvältä, koska se pistää miettimään, että mitäköhän se ajatteli musta sillon, ku oikeesti olin sen kokone? Häpeskö se mua? Ja siellä joukossa oli kuvia myös tammikuulta, joissa tosiaan painoin sen 59.jotain... Ja se sano, että oonpas ollu pieni.... En enää niinkään, kiitos tästäkin. Confidence boost oikeen....

Toivon vaan, että onnistun tänki päivän kanssa syömisten suhteen. Pari viime päivää on menny niin hyvin, että nyt mä vaan en kerta kaikkiaan voi ratketa!!!!

Dying.

Hiihtoloma oli ja meni. Lihoin. Paljon. Ja nyt oon kipeenä. Tulin kyl asuntolalle, mut en jaksanu raahautua kouluun asti. Jotenki en vaa haluis nähä tän kokosena ketää, oon taas järkyttävä laardivalas!

Pelkuri.

Peruin mun tänpäiväsen ravitsemusterapeutin. En vaan halunnu mennä sinne kuuntelemaa kaikkee sitä lässytystä, että mitä pitäs syödä ja millon. Eikä siit oo mulle mitää hyötyä edes, ku en osaa puhua tottakaa. Se on kysyny multa ahmimisesta ja paastoista, aina oon kieltäny molemmat. Ja ne on niin mulle arkipäivää, koska mulla on melkei aina jompi kumpi niistä meneillää. Ahmiminen ny enimmäksee. Jotenki musta tuntuu vaa nii huonolta. Miksen osaa enää sitä kontrollia, mikä synty vuos sitte?
Aivan, tänää tulee tasan vuosi siitä, ku aloin pitää blogia. En tunne edistyneeni ihmisenä mitenkää, ulkonäöllisesti kylläkin.

I want to disappear.

Tänää käväsi mielessä, että miten helvetin lihava mä oikeen oon ennen ollu... Nykyää kaikki vaa toitottelee, ku oon laihtunu niin paljon, blaa blaa blaa... ja vitut. Oon yhä tämmöne pyörivä läskipallero, jolla ei oo elämää. Eli en pysty ees ajattelemaa itteeni niitte karisseiden kilojen kanssa. Miten helvetissä oon pystyny joskus olemaa tyytyväine mun ulkonäköön?!!
Ja eilen tuli taas juotua jonki verran, en ihan känniä kuitenkaa saavuttanu. Hengasin kavereiden kanssa, joille en pysty puhumaan mistään. En ainakaa totta. Mun koko "elämä" niiden kuvitelmissa on pelkkää valetta. Onko mulla ees oikeutta kutsua niitä ystäviks, jos en pysty olemaa niille rehellinen? Mua vaan alkaa ahdistamaan ajatus, että mun elämä niihin verrattuna on niin merkityksetöntä ja tyhjää. Mulla ei oo mitään suunnitelmia tulevaisuudelle enkä tälläkään hetkellä tee mitään... Huoh!
Musta tuntuu vaan siltä, että haluisin eristäytyä joksikin aikaa koko muusta maailmasta. En haluis nähdä ketään enkä puhua kellekkää. Ei huvita. Musta vaa tuntuu, että tää mun henkinen paha olo vaan kasvaa ja kasvaa, mut mä en vaan voi sille mitään. Miksen vois olla jo laiha, ni näitä paskoja ajatuksia ei ehkä olis näin paljon?!!

Don't love what you are...

....Love what you may become <3

Itseasiassa kävin leikkauttamas hiukset huomattavasti lyhyemmiks ja värjäsin samlla kans punaseks... Haluan vaan olla joku muu välillä.

I'm someone else, I'm someone new - I'm so stupid just like you.