Kesäduuni on perseestä.

Maanantaina alko tosiaan työt tehtaalla ja jatkuu näillä näkymin elokuun puoleen väliin asti. Nyt jo paikat ihan paskana ja tätä tarttis taas jaksaa seuraavat kolme kuukautta! En siis oo ekaa kertaa kyseisessä paikassa duunissa, taitaa olla jo peräti viides kesä menossa. Mutta turha valittaa, kun kerran töitä riittä ja rahaa tulee.

Laihdutus sujuu kans paljon paremmin, ku ei työpäivän jälkee tartte pahemmi liikkua. Syömisetki sujuu paremmin, ku arkeen tuli taas jonkinnäköstä rutiinia. Miesystävä taasen ärsyttää jo pelkällä läsnäolollaan, eikä sille varmaan tuu hyvä mieli, ku oon ihan vittuuntunu ja välinpitämätön sitä kohtaan. En vaan voi sille mitään, jotenki oon työpäivän jälkeen aina vaan niin helvetin pahalla päällä, vaikka töissä onki mukavat työkaverit ja päivä olis ollu muutenki ihan jees....

Lisäks on alkanu taas ahdistaa ja masentaa, en tiä mikä mua taas vaivaa. Ehkä nää kesäilmat ja se fakta, että oon vielä aikamoinen pullukka!!! Epäonnistunut olo. Eikä mun päin helvettiä oleva unirytmi ainakaan auta asiaa.

Omaa aikaa.

Jännittää ihan älyttömästi tuleva kesä. Muutan kolmen kuukauden ajaks ton miesystävän luo töiden takia, ja oon niin varma, että pinna ei tuu sitä jatkuvaa yhdessäoloa kestämään. Viimeset kaks viikkoa oon siellä majaillu, ja sen vuoks kirjottelu onki jääny vähemmälle... Mutta siis, kuukauden kuluttua tää tulee tapahtumaan, ja oon jo nyt niin hermona! Miten tällane voi olla niin iso juttu? Eniten pelottaa se, että mitä sitte kesän jälkee, pystynkö asumaa yksin tän kokeilun jälkee tai ollaanko sit jo niin kyllästytty toisiimme... :D No, mut nyt on taas viikko ihan omaa aikaa ja ehdin hermoilemaa tätä asiaa vielä tovin...

Laihdutus on kuitenkin se, joka ei vaan tunnu onnistuvan ton miesystävän seurassa. Molemmilla on aina kauheet mässyt toisen läsnäollessa, mut päätettiin nyt kokeilla yhdessä tätä laihdutusta. Vaihdetaan ruokavaliota huomattavasti parempaan suuntaan ja ens kuussa hankin salikortin kyseisen kaupungin siedettävimmälle salille.... Kattoo ny miten jaksan töiden jälkeen siellä käydä, mut yritän ny ainaki! Ja herkkuja ei ostella, ainaki mä yritän pitäytyä tässä. Olis kans niin jees, jos saisin dumpattua ton alkoholin käytön...

Ja se mun työ on muuten sellasta, että siellä ainaki tulee kalorit jo poltettua päivän aikana, joten odotanki kiinteytyväni taas kesän aikana. Tänne kirjottelu saattaa kuitenki olla sellane juttu, jota pystyn harvoin tekemään, koska jostain kumman syystä en halua ton mun miesystävän olevan tietoinen tän blogin olemassaolosta. Mutta näillä mennään!!!

Give me novacaine.

Mun jalkoja särkee ja pää räjähtää käsiin. Ja huomenna vielä töihin, great.... Ainoo hyvä puoli täs on se, että liikuttua tulee entistä enemmän enkä päivän aikana syö juurikaan mitään... Yay! Henkinen väsymys painaa jo hieman päälle ja mulla on paikat ihan sairaan kipeet! On se sitte kiva ku on töitä...
Aattelin tsekata painon taas viikonlopun aikana, viimestää ens viikolla. Tuskinpa mitään on lähteny, pyöritty samois lukemis jo muutaman viikon verran. Ärsyttävää! Tuntuu vaan siltä, että laihdutus ottaa takapakkia. Oon niin jäljessä jo mun aikataulusta, fuck... Täytyy vaan kiristää tahtia!!!

I fucking hate my life.

Vihaan mun työtä. Tai no okeestaan mun pomoa ja kärttysiä asiakkaita. Ei oikee helpota olotilaa yhtään se, että saa paskaa niskaan joka vitun päivä! Jotenki on varmaa vaan helpompaa vierittää kaikki mun vastuulle, kun itellä ei oo munaa myöntää mokanneensa. Nice, freaking fucking nice. Mä veikkaan, etten mä kestä tuolla enää kahta viikkoa kauempaa. VI-TUT-TAA!!!!
Ton paikan ainoo hyvä puoli on se, etten ehdi päivän aikana syömään ja liikuttua tulee ihan älyttömästi.... (työmatkat kävellen + koko päivä jalkojen päällä) Well, pää ei silti kestä....