Confidence boost... NOT!

Laihtuminen sujuu, jes. Se onki mun elämässä ainoo hyvä asia tällä hetkellä. Tajusin vaan tänään, etten taida olla mikää varsinainen "onnistuja" tässä yhteiskunnassa... Oikeesti: Mulla ei oo töitä, en opiskele, puoliso puuttuu, kaverisuhteet alkaa olemaa aika retuperällä eikä perheessäkää sen paremmin mene. Eikä mun oloa helpota sekään, että sisko heitti sellasta törkyy mua kohtaa tänää, et huh huh! Se haukku mut oikeestaa päästä varpaisii - ja jos totta puhutaa, ei se kauheen väärässä ollu.
Yeah, I'm still fat. En mä silti kestä sitä, et se huomauttelee mun ulkonäöstä aina ku vaa saa mahdollisuuden. Se ei vaan tajuu, että muhun oikeesti sattuu ku se haukkuu mua. Mä en vaan ikinä näytä mun tunteita ulospäin vaan mä patoan ne mun sisälle -  ja mä pelkään sitä päivää, ku se kaikki vaan tulee ulos yhtenä purkauksena... Mut jotenkin mä uskon, että mä olisin heikko, jos mä näyttäsin mun tunteita muille. Kaikki on varmaa tottunu näkemää mut sellasena bitchinä, et ne ei varmaa edes usko, että mäki oon vaan ihminen. Sanat satuttaa.
No mut fiilikset tän päivän osalta on aika paskat. Mä vaan toivon, että joskus joku tajuais kysyä, miltä musta tuntuu. Olis ihan kiva kertoa mun tunteista muille - alan kyllästyä tähän pelkkään kuuntelijan rooliin.

Nothing here to see, no looking back.