Peruin mun tänpäiväsen ravitsemusterapeutin. En vaan halunnu mennä sinne kuuntelemaa kaikkee sitä lässytystä, että mitä pitäs syödä ja millon. Eikä siit oo mulle mitää hyötyä edes, ku en osaa puhua tottakaa. Se on kysyny multa ahmimisesta ja paastoista, aina oon kieltäny molemmat. Ja ne on niin mulle arkipäivää, koska mulla on melkei aina jompi kumpi niistä meneillää. Ahmiminen ny enimmäksee. Jotenki musta tuntuu vaa nii huonolta. Miksen osaa enää sitä kontrollia, mikä synty vuos sitte?
Aivan, tänää tulee tasan vuosi siitä, ku aloin pitää blogia. En tunne edistyneeni ihmisenä mitenkää, ulkonäöllisesti kylläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti