Se kaikki alkaa
TAAS!!! Kuun ensimmäinen päivä, ja niin myös laihiksen. Jumalauta, nyt mä sen alotan. En jaksa enää tätä mun alati löystyvää vyötärön seutua ja hyllyviä reisiä. Oon paisunu ku pullataikina, mutta siihen tulee nyt muutos. Jätän alkoholin, rupeen laskemaan kaloreita ja ennen kaikkea:
LIIKKUMAAN! Mitä helvettiä tapahtu mun ennen niin säännölliselle lenkkeilylle ja lihaskunnolle,
mitä mitä mitä?!!!! Pakko ottaa itteeni vähä niskasta kiinni ja kattoa peiliin; en oo tyytyväinen.
Pelottavinta tällä hetkellä kuitenki on se, että oon rakastunu. En oo kertonu sitä vielä tälle tyypille, kai haluan säästää sitä oikeeseen hetkeen. On vaan niin outoo olla näin
onnellinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti