Ärsyttää! En pysty enää luottamaan mun pikkusiskoon, en sitte YHTÄÄN! En tajuu, miks sen on jatkuvasti valehdeltava mulle päin naamaa, vaikka varmaan tietää mun loppujen lopuks saavan totuuden selville. Mä en oo mikään idiootti, mä huomaan millon ihmiset puhuu totta ja millon ihan täyttä paskaa. Jotekin sen käytös on alkanu ottamaa mua niin paljon päähä, etten voi ees kattoo sitä päin enää. Sen koulu menee ihan päin persettä, on viiltelyä ja lääkkeiden kans pelleilyä... JUMALAUTA! Ihan ku ei olis omia juttuja, joiden kanssa sekoilla, pitää vielä murehtia toistenki ongelmista. FUCK THIS SHIT!
Ja mua ärsyttää sekin, ettei se voi vaan PUHUA mulle. Se tietää ihan hyvin mun masennuksesta sun muusta, luulis sen tajuavan, että hei, mä voin samaistua sen tilanteeseen. Mä oon niin monet kerrat yrittäny takoa järkeä sen päähä, mut ei niin ei. Toivon vaan, että se sais asiansa kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti